Jokainen minut tunteva tietää, että olen Suorittaja. Teen paljon asioita, monen mielestä (minä mukaanlukien) vähän liikaakin, innostun ja suoritan. Teen kaiken vähän paremmin kuin olisi pakko; myös sellaiset asiat, joiden ei välttämättä tarvitsisi mennä ihan pilkulleen. Vaadin itseltäni paljon ja kaikenlainen epäonnistuminen nakertaa mielenrauhaani.
Suorittajan persoonallisuus aiheuttaa kantajalleen kaikenlaisia kivoja taitoja ja tilanteita, ihmisiä ja todistuksia... Mutta myös uupumusta, loppuunpalamisia ja pahimmassa tapauksessa kroonisen masennuksen.
Siksi minä joogaan.
Viime talvena löysin oman opettajani. Menin vierailemaan joogaopettajakoulutuksessa, jossa tantraguruni luennoi. Osallistuin aamujoogaan opettajaopiskelijoiden kanssa. Vaikutuin siitä, miten kaiken ikäisiä ja fyysisesti erilaisia ihmisiä joogasali oli täynnä. Sulassa sovussa kaikkien kehot päätyivät yhteisiin asanoihin. Ketään, kaikkein vähiten opettajaamme, ei kiinnostanut, miten suoriudun, vaikka hyppäsin mukaan vain viikoksi kesken pitkän koulutuksen. Se oli ihanaa!
Riitti, että osallistuin. Tietenkin sain ohjausta. Kehityin. En kuitenkaan kehittynyt paremmaksi kuin joku toinen, enkä jäänyt huonommaksi. Ymmärsin jotain, mikä on muuttanut koko ajattelutapani joogasta. Ja elämästä.
Joogassa ei voi olla hyvä tai huono.
Jooga ei tapahdu hyvä-huono -akselilla. Tavoitteet eivät ole asanoiden oikeaoppisuudessa, nopeassa kehittymisessä tai missään muussakaan mitattavassa asiassa. Kaikki tavoitteet palautuvat harjoittamiseen. Kun tekee, tavoite on saavutettu. Nautin siitä, ettei joogassa tule koskaan valmiiksi. Nautin tavoitteiden asettamattomuudesta. Nautin siitä, että kukaan ei mittaa edistymistäni. Saan tehdä tekemisen vuoksi ja olla olemisen vuoksi.
Kaikki fyysinen ja henkinen edistyminen joogassa on tapahtunut irroittamisen kautta. Fyysisesti turhista lihasjännityksistä irrottaminen saattaa kehon asentoon, joka vielä äsken pelotti. Henkisesti irrottaminen liittyy usein pakkoon vääntää itseään johonkin, mihin keho ei ole valmis ja hyväksymään kehon, mielen ja tilanteen rajat sellaisinaan.
Irroittaminen on Suorittajan suurin oivallus. Elämä on aika paljon helpompaa, kevyempää ja vapaampaa, kun laittaa omat ja muiden odotukset hyllylle ja elää menemään. Kohtalotoverit: takakireää suorituskeskeistä asennetta on ihan mahdollista lieventää. Irrottamalla olen hengittänyt tieni ulos elämänmittaisesta masennuksesta. Toki siihen tarvittiin muutakin kuin joogaa. Kuitenkin omaan ja muiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyminen on ollut tärkein yksittäinen asia, joka on saatellut minut tähän päivään.
Tule olemaan suorittamatta! Elokuun puolessa välissä nautitaan hathajoogasta, meditaatiosta, luovuudesta ja tantra-ajatuksista viikonlopun verran. Retriitissä on vielä tilaa. Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti